Nykyajan viljelyä

Koneellistuminen

1900-luvun koneellistuminen vaikutti myös viininviljelymenetelmiin kehittäen niitä entisestään. Tuon ajan viiniuutuus oli uuden sadon viini, esimerkiksi Beaujolais Nouveau. Muovipakkaukset ilmestyivät lasipullojen rinnalle ja kierrekorkki sekä muovikorkki korvasivat osittain luonnonkorkin. Viinistä on ollut ylituotantoa toisen maailmansodan jälkeen, koska viininviljely on toisaalta tehostunut ja viininkulutus on puolestaan vähentynyt. Tämän vuoksi viiniviljelmiä vähennettiin Euroopassa sekä Australiassa 10 prosentilla 1980-luvun alkupuolella. Viinin käyttö on laskenut sekä Italiassa että Ranskassa, mutta monessa pienessä viinimaassa viinin käyttö on toisaalta lisääntynyt.

Viljelyalueet

Viinin tuottamiseen vaaditaan ilmasto, jossa viiniköynnökset menestyvät hyvin. Tällaisia alueita löytyy 30. ja 50. leveysasteen väliltä sekä eteläiseltä että pohjoiselta pallonpuoliskolta. Euroopassa viininviljelyalue ulottuu Etelä-Saksasta Välimerelle. Ruotsissa viljellään myös jonkin verran viiniä; pohjoisimmat viinitarhat sijaitsevat Tukholman korkeudella.

Liian kylmä ilmasto ei sovi viiniköynnösten viljelyyn, koska talvipakkaset ovat vahingollisia köynnöksille eivätkä viinit kypsy lyhyen kasvukauden aikana. Liian kuumassa ilmastossa rypälemehun happopitoisuudesta ei tule riittävä, mikä vaikuttaa makuun sitä huonontavasti. 1900-luvun ilmaston lämpeneminen on etupäässä ollut hyödyllistä viininviljelyn kannalta. Erityisen paljon ilmaston lämpeneminen on hyödyttänyt Saksan ja Bordeaux`n viiniviljelmiä, joissa rypäleet ovat alkaneet kypsyä aikasempaa varmemmin sekä saada aikaisempaa täyteläisemmän maun. Ilmaston lämpenemisen myötä viininviljelyalueiden arvellaan leviävän pohjoisella pallonpuoliskolla entistä pohjoisemmaksi ja eteläisellä pallonpuoliskolla entistä etelämmäksi. Toisaalta Välimeren maissa pahenevat helteet vaikeuttavat viinin viljelyä. Ilmaston lämpenemisen tuomiin muutoksiin on pyritty varautumaan esimerkiksi vaihtamalla kasvatettavia rypälelajikkeita sekä siirtämällä viiniviljelyksiä korkeammille viljelysalueille.

Ihanteellinen maaperä viiniköynnökselle on köyhä, mineraalipitoinen sekä hyvin vettä läpäisevä maaperä; jos maaperä on liian rikasta, viiniköynnöksen tuottama sato on liian suuri, mikä heikentää rypäleiden makua. Kasvukautena viiniköynnös tarvitsee runsaasti aurinkoa ja sään vaihtelu vaikuttaakin sadon epätasaisuuteen. Saksassa esimerkiksi köynnökset istutetaan rinteille, jotka ovat mahdollisimman aurinkoisia, kun taas Espanjassa jotkut lajikkeet sijoitetaan viileille vuoristoseuduille. Näin pyritään optimoimaan ilmasto-olosuhteet kullekin lajikkeelle sopiviksi.

Euroopan viinintuotanto

Euroopassa viinintuotantoa leimaa perinteisyys sekä tiukat säädökset. Euroopassa on esimerkiksi kiellettyä keinokastella viiniviljelmiä. Euroopassa viininviljely on usein enemmän elämäntapa kuin elinkeino ja viinintuottajat sekä osuuskunnat ovat siellä usein pieniä. Eurooppalaisten viinien maulle on tyypillistä tanniinisuus ja se, että viljelypaikan olosuhteet vaikuttavat merkittävän paljon viinin makuun.

Ranskalaiset viinit jaetaan neljään laatuluokkaan, jotka ovat AOC tai AC, VDQS, alueviini ja pöytäviini ja sen viisi tärkeintä viinintuottaja-aluetta ovat Bourgogne, Bordeaux, Loire, Alsace sekä Rhone. Samppanjaa tuotetaan Champagnessa, joka sijaitsee Pohjois-Ranskassa. Italialaiset viinit jaetaan laatuluokkiin DOCG, DOC sekä pöytäviineihin, joista DOCG sekä DOC ovat laatuviinejä. Italian parhaat viinialueet, Piemonte, Toscana ja Veneto, sijaitsevat Pohjois-Italiassa. Espanjassa viinit luokitellaan kaksitasoisen VQPRD-luokituksen mukaan, jonka luokkia ovat DOCa, DO sekä pöytäviiniluokka. Espanjan tärkein viinintuottaja-alue on Rioja, joka sijaitsee Pohjois-Espanjassa. Riojassa tuotetaan lähinnä punaviinejä. Tempranillo on tärkein Espanjassa kasvatettava lajike. Saksassa käytetään eniten Mûller-Thurgau-rypälelajiketta, vaikka tunnetuin maan lajikkeista on Riesling. Tyypillisimmät Saksassa tuotetut viinit ovat makeita tai puolikuivia valkoviinejä. Mosel-Saar-Ruwer ja Rheingau ovat tunnetuimpia viininviljelyalueita Saksassa.

Euroopan ulkopuolinen viinintuotanto

Euroopan ulkopuolella viinintuotanto on modernimpaa; viljelykset ovat kookkaita ja niitä on sallittua keinokastella, uusinta tekniikkaa käytetään runsaasti ja jalostettua hiivaa lisätään viiniin vapaammin. Euroopan ulkopuolella viinien laatu on tasaisempi kuin Euroopassa ja maku on hedelmäisempi ja täyteläisempi. Lisäksi Euroopan ulkopuolisissa maissa tuotetut viinit kypsyvät nopeammin juotaviksi. Yhdysvalloissa Kalifornia on merkittävin viinintuottaja-alue; suurin osa Yhdysvalloissa tuotetuista viineistä tuotetaan siellä. Rypälelajikkeista tärkeimpiä ovat muunmuassa Merlot ja Cabernet Sauvignon. Kiinasta viedyistä viineistä suuri osa on halpaviinejä.